Yhteistoiminnan kehittäminen valuma-aluesuunnittelussa
Opitaan ojista -hankkeen kokemuksia Hämeessä
Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan toimenpiteet linkittyvät toisiinsa valuma-aluetasolla. Valuma-aluetason suunnittelulla edistetään vesiensuojelua tunnistamalla kuormituksen lähteet ja suunnittelemalla toimenpiteet kuormituksen vähentämiseksi huomioiden erilaiset maankäyttötavat. Maa- ja metsätalouden ojitusalueilla on mahdollista löytää vuoropuhelua ja yhteistyötä lisäämällä nykyistä paremmin molempia maankäyttömuotoja hyödyttäviä ratkaisuja vesienhallintaan. Yhteistyön lisääminen edistää kokonaisvaltaista vesienhallintaa .
Hämeen ammattikorkeakoulun luotsaamassa Opitaan ojista -hankkeessa kehitettiin vesienhallintaan liittyvää yhteistoimintaa maa- ja metsätalouden toimijoiden välillä valuma-aluetason suunnittelussa. Hankkeen pilottikohde sijaitsee Hauhon Vuolujoen valuma-alueella. Tavoitteena on, että alueen ojitusisännöitsijä, metsäammattilainen ja valuma-alueen maanomistajat yhdessä voivat miettiä, miten vesienhallinnan toteutuksessa voidaan tehdä yhteistyötä riittävän kuivatuksen ja vesiensuojelun takaamiseksi.
Valuma-aluesuunnittelun etuja
Maankäytön ja vesien- ja ympäristönhoidon yhteensovittaminen
Kunnostustoimenpiteitä tulee toteuttaa kokonaisvaltaisesti ja valuma-aluekohtaisesti vesistöjen ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi ja tehokkaan maankäytön mahdollistamiseksi sekä maanarvon, yhdyskuntarakenteiden ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kunnostuskohteista tulee laatia listaus, jotta toimenpiteitä voidaan toteuttaa järjestelmällisesti ja kohdennetusti kuivatuksen ja vesistökuormituksen kannalta kriittisimmistä sekä maa- ja vesialueiden omistajien tarpeita vastaavista kohteista aloittaen. Tämä tarkoittaa uomastojen sekä peltolohkojen kunnon laajamittaista selvittämistä lähtöaineistojen avulla (ilmakuvat, korkeusmallit, maalajiaineistot) ja maastotyönä. Tavoitteena ovat mittauksiin perustuvat kuivatustarvekartoitukset sekä maanrakenteen kuntokartoitukset ongelmien todentamiseksi ja ratkaisujen hakemiseksi.
Tulvariski- ja eroosiomallinnus voivat olla apuna alustavissa selvityksissä, mutta kuormitus-, kasvukunto- ja kuivatustarveselvitykset eivät voi perustua pelkästään mallinnukselle, vaan tarvitaan myös maastomittauksia ja -tutkimuksia. Riskialuekartoituksen yhteydessä tulee selvittää uomastojen ojitusyhteisöjen aktiivisuus. Ojitusyhteisöt ojitusisännöitsijöineen tulee palauttaa valtakunnallisesti vastaamaan ojien huollon- ja kunnossapidon järjestämisestä yhdessä suunnittelijoiden kanssa myös riskialueiden ulkopuolella.
Kokonaisvaltaisen valuma-aluesuunnittelun saattamiseksi käytäntöön tarvitaan toimintamalli. Toimintamallissa ongelma-alueiden kartoituksen myötä edistetään kokonaisvaltaisen vesienhallinnan toimenpiteitä maanomistajalähtöisesti ojitusyhteisöjen ja muiden paikallisten toimijoiden avulla valuma-aluekohtaisesti. Neuvonta ja viestintä kohdistetaan kriittisimpien alueiden ojitusyhteisöille ja paikallisille toimijoille. Maatalousympäristössä edetään peruskuivatuksen kunnostamisen ja valumavesien hallinnan kautta kohti paikalliskuivatuksen ja maanrakenteen kunnostuksen toimenpiteitä, huomioiden luonnon monimuotoisuuden, virkistysarvojen ja kalatalouden tarpeet.
Hypoteesimme on, että valuma-aluekohtainen toimintamalli takaa laadukkaimman lopputuloksen kuivatustilan parantamiseksi ja vesistökuormituksen vähentämiseksi. Korjausvelan ollessa suuri, tulee pyrkiä pois toimenpiteiden epäammattimaisesta ja epäsystemaattisesta toteuttamisesta. Laajamittaisessa kansallisessa kokonaisvaltaisen valuma-aluesuunnittelun toteuttamisessa on kyse vesienhallinnan ja ympäristönhoidon lisäksi maan arvon ja bruttokansantuotteen kasvamisesta sekä infrastruktuurin kunnossapidosta.
Mitä hyötyjä yhteistoiminnan lisäämisellä voidaan saavuttaa valuma-aluesuunnittelussa?
- Tarkastellaan kerralla koko uomaverkostoa ja valitaan kriittisimmät kohdat, joissa tarvitaan vesiensuojelurakenteita, mikäli yläpuolisella alueella tehdään kunnostusojitusta. Kokonaisvaltaisella tarkastelulla maa- ja metsätalouden hajakuormitukseen voidaan suunnitella toisiaan täydentäviä vesiensuojelurakenteita.
- Pintavesien virtausverkkoa hyödynnetään laskuojien perkauksen suunnittelussa, kohdentaen sopivat vesiensuojelurakenteet valuma-alueen laajuuden mukaan, metsäalueen ja peltoalueen kuivatustarpeiden erot huomioiden.
- Metsäojitusalueen vesiensuojelurakenteiden suunnittelussa voidaan ottaa huomioon toimenpiteiden vaikutus alempana peltoalueilla.
- Yleensä ojitusyhteisön toiminnalla ei ole suurta vaikutusta metsäojitusalueeseen, sillä peltoalueet ovat usein alajuoksulla, kun taas metsäalueet yläjuoksulla. Tasaisilla alueilla peltoalueen toimenpiteillä on suurempi merkitys myös koko valuma-alueen kannalta.
- Mahdollisuus yhdistää vesien viivyttäminen valuma-alueella myös kastelun tai tulvanhallinnan tarpeiden kannalta. Tulvaherkkyyden huomioiminen toimenpiteillä yläpuolisella valuma-alueella.
- Yhteistoiminta ojitusyhteisön herättelyn yhteydessä voi innostaa myös metsäojien kunnostukseen.
- Yhteistoiminnan edistämisen potentiaali on aluekohtaista ja riippuu myös maanomistajien aktiivisuudesta.
- Toteutuksen kannalta ratkaisevaa on maanomistajien valmius ja motivaatio vesiensuojelurakenteiden toteutukseen ja tarve kuivatukselle.
Käytännön keinoja, joilla maa- ja metsätalouden suunnitteluyhteistyötä voitaisiin parantaa
- Vuositasolla säännöllisin väliajoin toistuvat paikallisen peruskuivatussuunnittelijan ja metsäpuolen ojasuunnittelijan tapaamiset, joissa mietitään alueellisia yhteistyön muotoja ja käydään läpi konkreettisia hanke-ehdotuksia peruskuivatuksen ja valuma-aluesuunnittelun yhdistämiseksi ja tarpeiden yhteensovittamiseksi.
- Eri toimijoiden tietotaidon jakaminen ja vahvuuksien tunnistaminen suunnittelun tarpeisiin. Suunnittelijoilla on yhteistyöverkosto, johon voi olla yhteydessä.
- Avoimesti käytössä olevat, kattavat paikkatietoaineistot.
Verkostotoiminta
Opitaan ojista -hankkeen aikana perustettiin ELY-keskuksen koordinoima avoin Hämeen alueen vesistökunnostusverkosto. Verkoston tavoitteena on varmistaa alueellisen vesistökunnostustoiminnan jatkuvuus myös hankkeiden päättyessä, sillä toiminta vaatii pitkäjänteisyyttä etenkin laajoilla suunnittelualueilla. Verkoston kokoontumisissa on mahdollista nostaa esille uusia hanketarpeita sekä tehostaa tiedonkulkua eri toimijoiden välillä. Verkosto mahdollistaa myös eri asiantuntijoiden osaamisalueiden tunnistamisen, jolloin voidaan luoda uusia yhteistyön mahdollisuuksia valuma-aluekunnostuksiin. Verkosto kokoontuu 1- 2 kertaa vuodessa.
Alueellisessa yhteistoiminnassa mukana olevia tahoja
- Peruskuivatussuunnitelman laatija
- Paikallinen metsäpalveluyrittäjä/ ojasuunnittelija
- Ojitusisännöitsijä
- Paikallinen vesiensuojeluyhdistys
- Alueen muut sidosryhmät esim. kalastuskunta, luontojärjestöt
Paikallinen vesiensuojeluyhdistys Pro Hauhonselkä on ollut mukana Opitaan ojista -hankkeen toiminnassa. Yhdistyksen tavoitteena on edistää alueellista vesiensuojelua, ja yhdistys on osallistunut erilaisiin hankkeisiin ja saanut sitä kautta ymmärrystä Hauhonselän vesistön tilasta sekä toimenpiteiden tarpeista.
Yhdistyksen näkökulmasta yhteistoiminta kartuttaa hankeosaamista, mahdollistaa toimenpiteiden ideoinnin ja suunnitteluosaamisen kerryttämisen. Yhteistoiminnan kautta selkeytetään vesiensuojeluyhdistyksen roolia vesiensuojelun toteutuksen kokonaisuudessa.
Ansaintalogiikka maatalouden kuormituksen vähentämisessä
Maan pääoman arvon turvaaminen
Laajamittaisessa valuma-aluekunnostusten kansallisessa toteuttamisessa ei ole oikein toteutettuna kyse pelkästään vesienhallinnasta ja ympäristönhoidosta vaan myös maanarvon ja bruttokansantuotteen kasvamisesta sekä infrastruktuurin kunnossapidosta. Vaikka markkinat ja sijainti määrittelevät tällä hetkellä merkittävästi pellon hintaa, niin hinnoittelun tulisi perustua enemmän maanrakenteen ja vesitalouden kuntoon. Tämä houkuttelisi pitkällä aikajänteellä investoimaan nykyistä enemmän. Tähän voisi kannustaa hinnoittelun opas, joka antaisi tuen kaupantekoprosessiin sekä myyjälle että ostajalle.
Maanpääoma-arvon nousu tulisi myös huomioida osana valumavesienhallinnan toimenpiteiden ja elinympäristökunnostusten edistämistä. Esimerkiksi kosteikot ja virtavesikunnostukset voivat virkistysarvojen parantumisen kautta tuottaa maanomistajalle myös rahallista hyötyä. Samaan asiaan kytkeytyvät myös luonnonarvokauppa sekä ekosysteemipalveluiden tuottamat taloudelliset edut.
Useissa käytännön hankkeissa on havaittu taloudellisen hyödyn yhteys toimenpiteiden toteuttamisen motivaatioon. Yleisen ja yksityisen edun saavuttamiseksi tulisi taloudelliset näkökulmat kytkeä valuma-aluekunnostuksiin entistä voimakkaammin. Toimenpiteiden toteuttamisesta tulisi laskea projektikohtaisesti katetuottolaskelmat ja investointien kannattavuus reaaliaikaisesti, mutta myös sijoituksena esimerkiksi 15-20 vuoden aikajänteellä.
Tilusjärjestely
Tilusjärjestelyllä kehitetään tilusrakennetta pirstaloituneista kaukana sijaitsevista pienistä lohkoista kohti isompia lohkoja lähempänä talouskeskusta. Tilusjärjestely parantaa maa- ja metsätalouden taloudellista kannattavuutta. Lohkojen sijoittumisella lähemmäs säästetään aikaa, vähennetään maatalousliikennettä ja viljelyn kustannuksia. Pirstoutunut tilusrakenne vaikuttaa heikentävästi koko ruokaketjun kannattavuuteen. Edellytyksenä tilusjärjestelyhankkeelle on, että hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset ja että lohkojen sijoittumisen katsotaan kannattavuudeltaan merkittävästi parantuvan. Hankkeen tulee rakentua maanomistajien tuelle ja vastata tarpeeseen (Maanmittauslaitos 2020).
Järjestelyhankkeessa uusi lohkojen ja tilusten sijoittuminen suunnitellaan yhdessä osakkaiden kanssa. Yhteiset sopimukset vahvistetaan ja samalla sovitaan myös aikataulu tilusten vaihtumiselle. Järjestelyssä vaihtuvien tilusten arvojen erotus sovitaan maksettavaksi maanomistajien välillä. Tilusjärjestelyhankkeet voivat luoda edellytykset myös vesitalouden toimenpiteiden uudelleenorganisoimiselle ja uusien luonnonhoitohankkeiden toteutumiselle (Maanmittauslaitos 2020).
Neuvontatyö
Nykyisin olemme maataloussektorilla tilanteessa, jossa kuivatusrakenteet ovat ikääntyneet ja niihin on syntynyt paljon korjausvelkaa. Pintavesien ekologinen tila on paikoin heikentynyt ja hyvän tilan saavuttaminen taas vaatii vesienhoidon jatkuvaa ja monipuolista edistämistä. Vesienhoitoa ja maan kuivatusta tulee edistää nämä asiat yhteensovittaen ja järjestelmällisesti. Tässä toimintatavassa on Suomessa vielä paljon kehitettävää. Haasteensa tähän tuo maatalouden rakennemuutos, tilakokojen kasvaminen, vuokaraviljelyn yleistyminen, ojitusyhteisöjen aktiivisen toiminnan lakkaaminen sekä ilmaston muutos lisääntyvine sateineen.
Vesienhallinnan sekä ja vesienhoidon edistämiseen tarvitaan eri sektorit ylittävää hyvää yhteistyötä. Maa- ja metsätalouden tuotannon, yhdyskuntarakentamisen ja luonnonhoidon yhteensovittamiseksi vaaditaan edelleen uusia toimintatapoja sekä niiden kehittämistä. Tehokas ruoantuotanto, puhtaammat vedet ja monimuotoinen ympäristö sekä ojitusyhteisöjen, suojeluyhdistysten, osakaskuntien sekä kuntien ja kaupunkien tarpeet ovat yhteensovitettavissa asiantuntevalla, monialaisella ja hyvin koordinoidulla työllä. Maaseudun ja kaupunkien rakenteiden sekoittuminen sekä ilmaston muutoksen tuomat haasteet vaativat vesienhallinnan suunnittelulta aiempaa laajakatseisempaa näkemystä. Vedenlaatu, kalojen ja vesieliöstön elinolosuhteet tulee huomioida jatkossa osana kokonaisvaltaista toimintatapaa vesitaloushankkeissa.
Viljelijöille suunnattu kokonaisvaltainen neuvonta on ensisijaisen tärkeää maatalouden hajakuormituksen vähentämisessä sekä vajaatuottoisuuden ja tiivistymäriskien vähentämisessä. Maatalouden kuivatusrakenteiden suuri korjaustarve huomioiden, vesienhallintaan liittyvän neuvonnan jatkuvuus olisi varmistettava. Riskinä on, että muutoin kuivatusrakenteita korjataan hallitsemattomasti ilman ammattitaitoa ja laajakatseista ympäristöarvot huomioivaa näkemystä. Neuvontatyön keskiössä ovat suunnitelmalliset ammattilaisten suorittamat ja mittauksiin perustuvat kuivatustarve-, maanrakenne- ja kasvukuntokartoitukset sekä elinympäristökunnostusten ja valumavesienhallinnan kartoitukset.
Kokonaisvaltaista vesienhallinnan neuvontaa ja toteutusta tulee toteuttaa pitkäjänteisesti, kohdennetusti ja paikallisten toimijoiden luottamusta herättävästi. Neuvontaa on kohdennettava ensisijaisesti maa- ja vesialueiden omistajille riskialueilla. Neuvonnan tulee olla pysyvää ja sen tulee aktivoida paikallisia toimijoita kuten viljelijöistä koostuvia ojitusyhteisöjä ja vesialueen omistajista koostuvia osakaskuntia sekä paikallisia suojeluyhdistyksiä.
Metsätalouden puolella neuvontatyötä tarvitaan, jotta saadaan toteutettua vaikuttavia usean maanomistajan yhteishankkeita, joissa huomioidaan vesiensuojeluratkaisut suunnittelualueen uomaverkoston laajuudella. Neuvontatyötä tarvitaan myös siihen, että saadaan laajemmin vesiensuojelua edistäviä käytänteitä jalkautettua. Näitä ovat esimerkiksi matalampien ojasyvyyksien suosiminen kunnostusojituksen yhteydessä, turhien kunnostusten välttäminen ja luonnonmukaisten vesiensuojelurakenteiden käyttö, kuten vesien johtaminen.
Suunnitelmien laadinta - maa- ja metsätalous
Suunnittelualueen rajaus
Maatalouden näkökulmasta valuma-aluesuunnittelussa käsitellään ojitusyhteisöjä ja valtaojan ympärille muodostuvaa hyötyaluetta kokonaisuutena. Metsätalouden kuivatuksissa hankealue on vaihdellut, rajautuen yleensä yhden suoaltaan alueeseen. Suometsän hoitohankkeissa on suositeltavaa toteuttaa useiden maanomistajien yhteishankkeita.
Maa- ja metsätalouden yhteistoiminnan toiminta-alueen yhtenä vaihtoehtona on tarkastella ojitusyhteisön hyötyalaa sekä sen yläpuolista valuma-aluetta. Ojitusyhteisöt on viety suuressa osassa maata ELY-keskuksen ylläpitämään karttapalveluun, ja aineistoa täydennetään myös jatkossa. Ojitusyhteisöjen herättelyn yhteydessä olisi mahdollista nostaa esiin myös metsäojien kunnostushankkeiden tarpeet. Tutustu ojitusyhteisöt kartalla -palveluun alla olevasta linkistä.
Vesienhallinnan toimenpiteitä kohdennettaessa on syytä tiedostaa, että jokainen valuma-alue on yksilöllinen. Jokaisella valuma-alueella on ainutlaatuiset olosuhteet korkeuserojen, maalajien, maankäyttömuotojen, vetisyyden, kuivatustilanteen sekä toimijoiden osalta. Tämän takia ei voida yleistäen toimia jokaisella kunnostuskohteella samalla tavalla, vaan toimenpiteet ja toimintatavat kohdennetaan yksilöidysti.
Maatalous
Kohteiden suunnittelu ja toteutus hoidetaan vaiheittain. Näin säästetään aikaa ja kustannuksia. Suunnittelu alkaa tavoitteiden kartoituksesta yhdessä keskustelemalla eri toimijoiden kanssa. Kartoituksessa käytetään karttoja, ilmakuvia, korkeusmalleja, maalajiaineistoja, vanhoja salaojakarttoja ja eroosioriskimalleja. Samalla selvitetään olemassa olevat ojitusyhteisöt ja hyödynnetään vanhoja aineistoja suunnittelun tukena. Vanhat suunnitelmat, osittelut sekä yhteisön säännöt ovat useimmiten edelleen lainvoimaisia.
Valuma-aluekohtaisessa tarkastelussa aloitetaan laajempien ongelma-alueiden määrittämisestä, kun taas uomakohtaisessa tarkastelussa lähtökohtana on yksityiskohtaisempien aineistojen tarkastelu. Molemmissa toimintatavoissa voidaan kuitenkin hyödyntää samoja suunnittelun mekanismeja ja työkaluja.
Kun tavoitteet ovat selvillä, jatketaan maastoselvitykseen ja maastomittauksiin, jolloin selvitetään mahdollisuudet erilaisten toimenpiteiden toteuttamiselle. Selvityksen ja mittausten pohjalta laaditaan alustava toimenpide-ehdotus. Yhdessä valittujen toimenpiteiden pohjalta laaditaan varsinaiset tarkat rakennesuunnitelmat ja kustannusarviot, joiden pohjalta laaditaan urakkatarjouspyynnöt, mahdolliset tukihaut ja muut tarvittavat viranomaisselvitykset.
Toteuttamisesta huolehditaan suorittamalla tarvittavat maastoon merkitsemiset sekä hoitamalla työnjohto ja valvonta. On mahdollista laatia myös jatkosuunnitelma laajamittaisemman toimenpidekokonaisuuden toteuttamiseksi ja jatkohuolloksi.
Paikkatietoaineistot maatalouden vesienhallinnan suunnittelussa
Keväällä ylivirtaamien jälkeen otetuista maanmittauslaitoksen ilmakuvista voidaan nähdä kosteusongelmista kärsivät peltolohkot.
Kuva: © MML
SYKE on laatinut LaserVesi-hankkeessa mallinnustyökalun pistepilvien visualisointiin. Alempi kuva on tuotettu pistepilviaineistosta ja ylempi kuva on NutrinFlow-hankkeessa kuvattu ilmakuva.
Maanmittauslaitoksen korkeusaineistosta voidaan havaita kaltevuudet sekä ojauomat jotka eivät näy kartoilla.
Kuva: © MML
Maanmittauslaitoksen laserkeilaamalla tuotetusta korkeusaineistosta voidaan laatia korkeusmalli, josta näemme korkeuserot noin 10cm tarkkuudella. Aineisto ei kuitenkaan anna tietoa ojanpohjista ja vesipinnoista. Malli toimii tukena maastossa mitatulle mitta-aineistolle.
Kuva: © MML / Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Yhdistetystä maanmittauslaitoksen korkeusmallista ja maalajiaineistosta voidaan havaita eroosioherkät alueet. Tieto kaltevuudesta ja maalajista antaa myös suuntaa mahdollisuudesta toimenpiteiden toteuttamiselle.
Kuva: © MML / Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Kuvapari: laserkeilausaineistosta laadittu tulvamalli ja toimenpiteiden vaikutukset tulvariskiin.
Kuva: © MML / Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Kuvapari: laserkeilausaineistosta laadittu tulvamalli ja toimenpiteiden vaikutukset tulvariskiin.
Kuva: © MML / Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Yhdistetystä ilmakuva-aineistosta ja eroosiomallista voidaan havaita eroosioherkät, kuormittavat ja vajaatuottoiset alueet.
Kuva: © MML / Luke/ Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Salaojayhdistyksen arkistoista löytyvistä salaojakartoista saadaan tietoa maastosta jo mitatuista korkeuseroista, maalajien rajoista sekä paikalliskuivatuksen kaatoprosenteista sekä asennustasoista. Arkisto pitää sisällään suunnitelmat, jotka Salaojakeskus on laatinut vuodesta 1917 lähtien. Aineisto on saatavissa sähköisessä muodossa.
Kuva: © Salaojayhdistys
Yhdistetty salaojakartta ja eroosiomalli mallintaa kuormittavuutta peltolohkolla.
Kuva: © MML / Luke/ Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Ojitusyhteisöjen pintakartoista saadaan tieto hyötyalueesta ja omistussuhteista osittelun päivitystä varten. Pintakartoista nähdään myös paalujako, jota verrataan pituusleikkauksen paalujakoon. Vanhat aineistot löytyvät ELY-keskusten arkistoista. Kopiolaitoksissa aineiston voi viedä sähköiseen muotoon, jota hyödynnetään suunnittelussa.
Kuva: © ELY-keskus/ Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Vanhoista ojitusyhteisöjen pituusleikkauksista nähdään tiedot virtaamista, maalajeista, kaltevuuksista, korkeuseroista, luiskien kaltevuuksista, lainvoimaisesta tasausviivan eli ojapohjan tasosta ja pohjan leveyksistä.
Kuva: © ELY-keskus/ Etelä-Suomen Salaojakeskus / KVVY Tutkimus Oy
Metsätalous
Metsäpuolen hankkeissa vesienhallintaan liittyviä toimia tehdään useimmiten suometsän hoitohankkeen yhteydessä tai osana luonnonhoitohanketta.
Suometsien kestävä hoito, suunnitteluprosessi
Suometsien kestävän hoidon suunnitteluprosessin eri vaiheissa on otettava huomioon kokonaiskestävyys. Suunnittelussa otetaan huomioon toimenpiteiden vaikutukset luonnolle, vesistöille ja ilmastolle. Prosessikaavio on oiva ohjenuora ja muistilista, jota voi käyttää apunaan hankkeen suunnittelussa.
Suometsän hoitohanke lähtee liikkeelle maanomistajan tarpeesta. Hoitohankkeen tarkoituksena on varmistaa taloudellisesti järkevä ja ympäristöarvot huomioiva metsänkasvatus suunnittelualueella. Toimenpiteet suunnitellaan metsävaratietojen ja maanomistajan tavoitteiden pohjalta. Suunnittelussa otetaan huomioon tarve vesitalouden järjestelylle. Jos toimenpiteitä tehdään, suunnitellaan aina huolellisesti vesiensuojelun huomiointi toteutuksessa. Alueelta rajataan käsittelyn ulkopuolelle mahdolliset arvokkaat luontokohteet. Alueelta kartoitetaan myös potentiaaliset luonnonhoitokohteet, joille tehdään alustavat suunnitelmat luontoarvojen parantamiseksi. Suunnitelman laadinnassa otetaan huomioon myös piennarteiden tarve kulkuyhteyksien varmistamiseksi. Koko prosessin ajan käydään keskustelua suunnittelijan ja maanomistajien välillä, jotka lopulta päättävät toimenpiteiden hyväksymisestä ja toimenpiteiden toteuttamisesta.
Tapion Suometsäosaaja-verkkosivustolla on koottu kattava metsäammattilaisen itseopiskeluaineisto suometsien hoitoon.
Suometsän hoitohankkeen eteneminen
- Yhteydenotto suometsän hoitohankkeen mahdollisten osakastilojen omistajiin, jossa esitellään kiireelliset hakkuu- ja hoitotarpeet, ojituksen suunnittelun ja toteutuksen arvioidut yksikkökustannukset ja haettavissa oleva tuen määrä.
- Suometsän hoitohankkeen osakastilojen tilaukset mahdollisista hakkuista, metsänhoitotöistä, sekä ojituksen suunnittelusta ja toteutuksesta.
- Kunnostusojituksen, hakkuiden ja hoitotöiden sekä kulkuyhteyksien ennakko- ja maastosuunnittelu.
- Kunnostusojitussuunnitelman koostaminen.
- Osakastiloille suunniteltujen töiden ja kustannusten esittely osakastilojen omistajille
- Ojituksen suunniteluun, toteutukseen, puukauppaan, metsänhoitotöihin ja tukien hakuun liittyvien asiakirjojen allekirjoitus.
- Ojitusilmoituksen tekeminen ELY-keskukselle.
- Rahoituksen hakeminen ojituksen suunniteluun ja toteutukseen Suomen metsäkeskukselta.
- Vastuukysymyksistä ja aikatauluista sopiminen sekä puukauppajärjestelyistä ja hoitotöistä sopiminen.
- Rahoituspäätöksen jälkeen suunnitelman muokkaus rahoituspäätöksen mukaiseksi, suunnittelun tuen laskutus Suomen metsäkeskukselta ja suunnittelun maanomistajavarojen laskutus osakastilojen omistajilta.
- Hankkeen toteutusvaihe, toteutustukien laskutus Suomen metsäkeskukselta ja toteutuksen maanomistajavarojen laskutus osakastilojen omistajilta.
Paikkatietoaineistojen käyttö
Metsätalouspuolella suometsän hoitohankkeessa tai luonnonhoitohankkeessa hyödynnetään paikkatietoaineistoja lähtötietojen kartoitukseen ja suunnittelun eri vaiheisiin. Kattavaa paikkatietoaineistoa voidaan hyödyntää hankkeiden käynnistämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Metsäpuolen hankkeissa paikkatietoa voidaan hyödyntää mm. seuraaviin käyttökohteisiin:
- Alueella olevan puuston määrän ja hakkuumahdollisuuksien hahmottaminen
- Maanpinnan korkeuksien ja kaltevuuksien hahmottaminen
- Arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen
- Korjuun suunnittelu ja korjuukelpoisuuden arviointi
- Vesien johtamisen suunnittelu
- Ojien kunnon arviointi
- Vesiensuojelunrakenteiden tarpeen arviointi
- Vesiensuojelurakenteiden sijainnin ja mitoituksen suunnittelu.
Avoimen aineiston materiaaleja on koottu kattavasti Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään verkkoselainpohjaiseen palveluun.
Suometsien hoitohankkeisiin voi saada valtion tukea. Suometsien hoitohanke voi käsittää ojien perkausta, täydennysojien kaivua, vesiensuojelutyötä tai ojitusalueeseen liittyvää piennartien tekoa. Nykyään voimassa olevaa Kemera-tukea myönnetään suometsien hoitohankkeen suunnitteluun ja toteutukseen sekä tarvikekustannuksiin. Uudessa metsätalouden kannustejärjestelmässä (METKA), joka tulee näillä näkymin voimaan vuonna 2024, kannustetaan tuen porrastetulla määrällä laajempiin, useamman maanomistajan mailla oleviin suunnittelukokonaisuuksiin. Jatkossa tukea suunnataan suometsän hoitosuunnitelman laadintaan sekä vesiensuojelutoimenpiteiden toteutukseen. Aiemmin ojien perkauksen toteutukseen myönnettävää tukea ei jatkossa myönnetä, vaan pääpaino on vesiensuojelurakenteiden toteutuksessa ja laadukkaan suunnitelman tuottamisessa.
Jatkossa on entistä tärkeämpää hyödyntää kattavasti paikkatietoaineistoja suunnitelman laadinnassa ja tarkastella vesien virtauksen kannalta yhtenäistä aluetta kokonaisuutena. Tärkeässä roolissa on myös toimenpiteiden vaikutusten arviointi. Kun rakenteiden vaikutusta pystytään arvioimaan, voidaan tietoa hyödyntää myös alempana valuma-alueella rakenteiden mitoitukseen.
Opitaan ojista -hankkeessa työstetyssä KUNNOS-työkalun osamallissa etsitään paikkatietoaineistojen avulla sopivia sijainteja erilaisille vesiensuojelurakenteille. Tämä aineisto voi toimia tulevaisuudessa pohjana ojasuunittelijalle, joka voi hyödyntää aineistoa maastotöiden suunnittelussa. Vaikka laajemmat suunnittelukokonaisuudet ovat parempi vaihtoehto vesienhallinnan kokonaisuuden kannalta, voi rajoitteita tuoda pirstaleinen maanomistus, jolloin voidaan joutua tekemään myös kompromisseja toteutuksen aikaansaamiseksi. Maanomistajien aktivointi metsäpuolen kunnostustarpeisiin, esimerkiksi ojitusyhteisön aktivoinnin yhteydessä, kannattaa hyödyntää, jotta viestinnällä saadaan enemmän vaikuttavuutta.
Menetelmiä vesienhallintaan ja vesiensuojeluun maa- ja metsätaloudessa
Kokonaisvaltainen maatalousympäristön vesienhallinta pitää sisällään perus- ja paikalliskuivatuksen sekä valumavesienhallinnan toimenpidekokonaisuuden huomioiden luonnon monimuotoisuuden ja kalatalouden tarpeet.
Kokonaisvaltaisella vesienhallinnalla tähdätään tulvien ja märkyysongelmien poistoon sekä maan rakenteen ja kasvukunnon parantamiseen ja tätä kautta kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähenemiseen. Keskiössä on tiivistymäriskin vähentäminen ja tätä kautta pintavalunnan väheneminen erityisesti muokatuilla, lannoitetuilla ja kasvipeitteettömillä alueilla. Kokonaisvaltainen toimintatapa tavoittelee yhdenaikaista tuottavuuden kasvua sekä vesien- ja luonnonhoidon kehitystä sekä tuotantotalouden ja ympäristönhoidon yhteensovittamista.
Kokonaisvaltaisen vesienhallinnan menetelmiä ovat:
Peruskuivatus:
- Valta- ja piiriojien kunnostus mitoitusvaatimukset huomioiden (sis. luiskien loivennukset, toispuoleinen kaivu, lietteen ja kasvimassa poisto jne.)
- Luonnonmukainen peruskuivatus (kaksitasouomat, tulvatasanteet)
- Rumpu- ja siltarakenteet
- Kesäveden hallittuun säätämiseen liittyvät rakenteet
- Eroosiontorjunnan menetelmät
Paikalliskuivatus:
- Salaojitus
- Säätösalaojitus
- Valtaojien putkitus
- Yhdyskuntarakenteiden yhteensovittaminen maatalouden kanssa
- Pihatot, jaloittelutarhat, maneesit
Valumavesienhallinta, pidättävät rakenteet sekä luonnon monimuotoisuus:
- Kosteikot
- Luonnonmukaiset pohjapadot
- Tulvatasanteet
- Laskeutusaltaat
- Elinympäristökunnostukset
- Nousuesteiden poisto
- Puuaineksen lisäys
- Hulevesien käsittely
Metsätaloudessa vesienhallinta keskittyy turvemaiden talouskäyttöön. Turvemaiden ojitusten tavoitteena on varmistaa metsäalueen puiden kasvun edellytykset pitämällä pohjavedenpinnan taso riittävän matalalla. Kuivatusteho on riittävä, kun pohjaveden pinta on kasvukauden aikana 30 – 50 cm syvyydellä. Ojien kunnostuksen vesistöhaittojen vähentämiseksi on tärkeää yhdistää toimenpiteiden toteutukseen kuormitusta vähentäviä vesiensuojelurakenteita. Ojien kunnostusta suunnitellessa tärkein vesiensuojelukeino on välttää turhia ojien perkauksia. Lisäksi tarpeettoman syvien ojien kaivamista kannattaa välttää.
Vesiensuojelurakenteilla pyritään yleensä hidastamaan vesien virtausta: tavoitteena on vesienhallinta lähellä toimenpidealuetta, jolloin kiintoaine- ja ravinnepäästöt eivät pääse kasautumaan alemmas vesistöihin. Vesiensuojelurakenteiden toteutus vaatii huolellista suunnittelua ottaen huomioon mitoitusohjeistus sekä valuma-alueen ominaisuudet kuten korkeusmalli ja pintavesien virtausmalli.
Metsätalouden vesiensuojelurakenteita ovat esimerkiksi:
- Laskeutusaltaat
- Lietekuopat
- Putkipadot
- Pohjapadot ja putousportaat
- Kaivukatkot
- Kosteikot
- Pintavalutuskentät
- Vedenpalautus suolle
- Kaksitasouoma
Laadun varmistaminen ja tekninen mitoitus
Kokonaisvaltaisissa valuma-aluekunnostuksissa tulee huomioida eri sektorien tarpeet. Toiminnan tulee perustua rajat ylittävään verkosto- ja sidosryhmäyhteistyöhön, suunnitteluohjeisiin, tarkkoihin mittauksiin ja tutkimuksiin, viimeisimpään tutkimustietoon sekä moniammatilliseen ammattitaitoon. Tehdäksemme oikeita valintoja, meidän täytyy tuntea toimintaympäristön vaatimukset, vallitsevat luonnonolosuhteet, lait ja asetukset, maanomistajien tavoitteet ja taloudelliset vaikutukset sekä erityisesti teknisen mitoittamisen ja toteuttamisen edellytykset.
Toimivan vesitalouden tehtävänä on turvata maaperän terveys. Maaperän terveydellä luodaan edellytykset veden ja ravinteiden pidätyskyvyn parantamiselle, tiivistymäriskin vähentämiselle, pintavalunnan vähenemiselle, tulvasäätelylle, ravinteiden kierrolle, ilmastosäätelylle, hiilensidonnalle, ekosysteemipalveluille, infrastruktuurille ja ruuan- ja rakennusmateriaalien tuotannolle.
Maatalousympäristössä toimiva vesitalous perustuu toimivalle peruskuivatukselle, joka mahdollistaa toimivan paikalliskuivatuksen eli salaojittamisen. Yhdenaikaisesti tulee huomioida veden pidättämiseen ja viipymän kasvattamiseen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät rakenteet. Kuivatuksen kannalta kuivavara on keskeinen tekijä, millä kuvataan uoman kasvukauden aikaista keskivesipintaa suhteessa pellon alavimpaan pintaan. Kuivavaraan vaikuttavat uoman riittävä mitoitus, jossa huomioidaan virtaama, kuivatussyvyys, uoman kaatoprosentti, pohjan leveys ja poikkileikkauspinta-ala, joilla vaikutetaan vesipatsaan paksuuteen uomassa. Peruskuivatusta suunniteltaessa tulee huomioida riittävät kuivavarat ja asennussyvyys myös salaojarakenteille. Samat mitoitusperiaatteet koskevat myös luonnonmukaisia menetelmiä kuten kaksitasouomia.
Työn toteuttamisen kannalta on oleellista, että kaivu suoritetaan suunnitelmia ja työohjeita noudattaen. Uomastojen pohjan taso, pohjan leveys, luiskaukset, tulvatasanteiden tasot, maanlevitys sekä liikkuminen työmaalla tulee tehdä hyviä työtapoja noudattaen ja ehkäisten eroosioriskiä. Kohteella tulee suorittaa tarvittavat maastomerkinnät ja työmaavalvonta suunnitelmien noudattamiseksi. Hyvä suunnitelma sisältää pintakartan, pituus- ja poikkileikkaukset, kirjallisen työohjeen selvityksineen ja kustannusarvion.
Kokonaisvaltaisen toimintatavan toteutumiseksi tulisi laatia kattavat suunnittelu- ja työohjeet sekä laatukäsikirja ja mahdollinen sertifiointi. Maatalouden kuivatusrakenteiden suuri korjausvelka huomioiden, vesitalouteen liittyvän suunnittelun ja toteutuksen laatu on varmistettava. Riskinä on, että muutoin kuivatusrakenteita korjataan hallitsemattomasti ilman ammattitaitoa ja kokonaisvaltaista maankäytön ja ympäristönhoidon huomioivaa näkemystä.
Maan rakenteen ja kasvukunnon arviointi
Maan kasvukunto on monipuolinen ja haastavasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Se vaikuttaa ratkaisevasti saavutettuihin satotasoihin ja edelleen käytettävien tuotantopanosten hyötysuhteisiin, viljelyn kannattavuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Hyvä pelto pidättää kosteutta ja ravinteita sekä antaa suotuisat olosuhteet mikrobeille toimia maaperässä. Maaperän kasvukunto-ominaisuudet korostuvat entisestään tulevaisuudessa, kun sääolot vaihtelevat ja sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän.
Hankkeessa maan rakenteen arviointimenettelynä käytettiin maan rakenteen aistinvaraista arviointia (MARA). Arviointikorttiin on koottu selkeät ohjeet maan rakenteen määrittämiseksi viiteen viljavuusluokkaan. Arvioinnissa saadaan kartoitettua maan kasvukunnon lähtötilanne. Kasvukunnon kehittymistä voidaan seurata jatkossa uusimalla arviointi ja dokumentoimalla tapahtuneet muutokset. Kasvukuntoa voi jokainen viljelijä selvittää myös omatoimisesti pellolla samaa arviointimallia käyttäen.
Maan hyvän rakenteen lisäksi myös kasvipeitteisyydellä eli ns. vihreillä viikoilla on merkitystä mm. hiilensidontaan, multavuuden ja maan rakenteen kehittymiseen. Kasvipeitteisyyden lisäämisellä ja talviaikaisella kasvipeitteisyydellä vähennetään myös vesistöjen ravinnekuormituksia.
Maatilan hiilikartoituskysely
Hankkeessa mukana olleille tiloille tehtiin nykytilan kartoitus viljelymenetelmien, energiankäytön ja muiden hiilivarantoja kerryttävien toimien osalta hiilikartoituskyselyn avulla. Kyselyssä käytiin läpi eri osa-alueet ja tilan nykyinen toimintataso. Hiilikartoituksen osa-alueet ovat: Pellon kasvukunto, kasvivalinnat ja viljelykierto, sadontuotto ja viljelytekniikka, muokkaus, turvemaiden viljely, energian käyttö, jätehuolto. Kotieläintiloilla lisäksi osiot: Lannan käsittely, eläinten ruokinta ja laiduntaminen, tuotos ja eläinaines sekä hyvinvointi.
Valuma-aluesuunnitteluprosessin vaiheistus: tavoitteena kokonaisvaltainen vesienhallinta
Yhteistoimintaa edistävän valuma-aluesuunnittelun saattamiseksi käytäntöön tarvitaan toimintatapa, jossa ongelma-alueiden kartoituksen myötä lähdetään edistämään kokonaisvaltaisen vesienhallinnan toimenpiteitä maa- ja vesialueenomistajalähtöisesti ojitusyhteisöjen ja muiden paikallisten toimijoiden kuten osakaskuntien ja suojeluyhdistysten avulla. Neuvonta ja viestintä kohdistetaan kriittisimpien alueiden ojitusyhteisöille ja paikallisille toimijoille. Maatalousympäristössä edetään peruskuivatuksen kunnostamisen ja valumavesien hallinnan kautta kohti paikalliskuivatuksen ja maanrakenteen kunnostuksen toimenpiteitä, huomioiden maanomistajien ja maankäytön, luonnon monimuotoisuuden, virkistysarvojen ja kalatalouden tarpeet.
Valuma-aluekohtaisen toimintatavan toteuttaminen voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin (NUTRINFLOW-, WATERDRIVE-, Opitaan ojista-hankkeiden esimerkki):
1. Riskialuekartoitukset
Toteutetaan riskialuekartoitus kuormittavimpien ja vajaatuottoisimpien viljelyalueiden selvittämiseksi lähtöaineistoselvitysten avulla ja mallintamalla sekä tehdään muut alkukartoitukset ja aineistojen koonti.
2. Kohdentaminen ja kohdealue valinnat
Valitaan kunnostettavat valuma-alueet ja vesistöt. Kunnostuksia aletaan toteuttaa järjestelmällisesti alueittain aloittaen niistä kohteista, joiden maanomistajilla on voimakkain tarve ja innostuneisuus toimenpiteiden toteuttamiselle. Maanomistajien aktiivisuuden kartoittaminen vaatii ennakkoselvityksiä.
3. Viestintä
Keskustellaan akuuteimpien ongelma-alueiden maanomistajien kanssa ongelmista. Selvitystyössä voidaan käyttää hyväksi vanhoja ELY-keskuksilla tai maakunta-arkistoissa olevia ojitusyhteisöjen aineistoja sekä salaojarekisterin salaojakarttoja. Tiedotetaan ojitusyhteisöä / osakaskuntaa / suojeluyhdistystä, jonka jälkeen järjestetään tarvittaessa laajempi alueellinen tiedotus.
4. Maastokartoitus
Suunnittelijat tekevät maastomittaukset yhdessä maanomistajien kanssa (kuivatustarvekartoituksen, nykytilaselvityksen ja selvitykset mahdollisuuksista vesiensuojelurakenteiden toteuttamiselle sekä muille tarvittaville toimenpiteille, kuten kalataloudellisille kunnostuksille, virkistysarvojen parantamiselle, sisäisen kuormituksen vähentämiselle jne.).
5. Paikallisten toimijoiden päätökset
Tarvittavien kartoitusten ja alkuselvitysten jälkeen aktivoitu päättävä toimielin, kuten ojitusyhteisö, osakaskunta tai suojeluyhdistys päättää niiden toimenpiteiden toteuttamisesta, joita kunnostus edellyttää.
6. Suunnitelmien laadinta
Laaditaan lopulliset suunnitelmat, tehdään tarvittavat viranomaisselvitykset, haetaan luvitusta ja rahoitus sekä kilpailutetaan urakoitsija.
7. Toteutus
Suoritetaan huolellisesti maastoon merkinnät kuten merkintäpaalutukset ja huolehditaan asianmukaisesta valvonnasta ja työn suorittamisesta suunnitelmien ja lupamääräysten mukaisesti.
8. Hoito ja kunnossapito
Laaditaan laajempi alueellinen toimenpidesuunnitelma ja hoitosuunnitelma jatkotoimenpiteiden mahdollistamiseksi ja rahoittamiseksi sekä rakenteiden huollon ja kunnossapidon turvaamiseksi tulevaisuudessa.
Toimintaa toteutetaan yhdessä eri sidosryhmien kanssa maanomistajalähtöisesti. Maatalouden vesienhallinta sisällytetään viljelysuunnitteluun, jonka kautta kokonaisvaltaisen vesienhallinnan toimenpiteet viedään tilatasolle osaksi normaaleja viljelykäytäntöjä. Erilaiset hankkeet voivat toimia edelleen menetelmien ja käytäntöjen kehittämisessä sekä markkinoinnissa ja alueittaisen riskikartoituksen teettämisessä, mutta varsinainen kunnostamistyö tapahtuu kokonaisvaltaisen vesienhallinnan periaatteiden mukaisesti eri tuki- ja avustuskanavia hyödyntäen.
Case: Vuolujoki
Vuolujoen valuma-alue sijaitsee Kanta-Hämeessä Hämeenlinnan Hauholla ja laskee Hauhonselkään. Vuolujoen valuma-alueen kokonaispinta-ala on n. 15 100 hehtaaria. Viljelysmaiden osuus alueen maankäytöstä on 11 % ja sulkeutuneiden metsien osuus 70 %. Harvapuustoisen metsän, avoimien kankaiden ja ja pensaston osuus on 12 %. Kosteikkojen ja avosoiden osuus alasta on 1,3 % ja sisävesien 2,2 %.
Vuolujoen valuma-alue valittiin Opitaan ojista -hankkeen kohdealueeksi alueellisen vesienhoitosuunnitelman yhteydessä esiin nousseista hotspot-kohteista. VEMU III analyysissä Vuolujoen valuma-alueen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Maatalous on yksin merkittävä hajakuormituksen aiheuttaja ja metsätalous on merkittävä yhdessä muiden kanssa. Suomen ympäristökeskuksen VEMALA-mallin mukaan maatalouden kuormitus alueella fosforin osalta on 1577,50 kg/v ja typen 15 240 kg/v. Metsätalouden fosforikuormitus on yhteensä 134,12 kg/v ja typen 3230 kg/v.
Vuolujoen pilottialue ja Hauhon reitti
Hankkeessa tiedotettiin alueellisia maa- ja vesialueen omistajia kokonaisvaltaisen vesienhallinnan toimenpiteiden toteuttamisen mahdollisuuksista ja valuma-aluekunnostuksen periaatteista. Hankkeessa suoritettiin riskialuekartoitukset vesinäyttein, kaukokartoitus- ja paikkatietomenetelmin sekä aloitettiin maastomittaukset toimenpiteiden kohdentamiseksi. Yhdenaikaisesti aktivoitiin myös Vuolujoen ojitusyhteisö. Tiedotustilaisuuksissa ja yhteisökokouksessa käsiteltiin Vuolujoen ja Eteläistenjärven kunnostusta ja siihen liittyviä toimenpiteitä. Lisäksi muun muassa ojitusyhteisön osakasluettelo sekä säännöt päivitettiin ja vahvistettiin. Alueen vesienhoidolliset ongelmat ovat moninaisia ja luonnonolosuhteet alueella haasteellisia, johtuen korkeussuhteista ja eloperäisistä maalajeista.
Hankkeessa on yhteistoiminnan kehittämistä tehty yhdessä Pro Hauhonselkä ry:n kanssa uusien toimintatapojen ja mallien kehittämiseksi Hauhon reitillä Kanta-Hämeen puolella. Hankkeen pilottialue Vuolujoki ja Eteläistenjärvi sijaitsevat Pro Hauhonselkä ry:n toiminta-alueella Hauhonreitin valuma-alueella. Työn voidaan katsoa olleen edistyksellistä, sillä tarkoituksena on luoda alueelle toimintamalli, jossa koordinointia toteutetaan yhteistyössä hallinnon, viranomaisten, neuvontajärjestöjen ja järjestäytyneiden paikallistoimijoiden välillä, joilla on kontaktit paikallisiin maa- ja vesialueiden omistajiin. Pro Hauhonselkä ry on hankkeen avustamana kehittämässä toimintaansa paikallisesta vesiensuojeluyhdistyksestä kohti kokonaisvaltaista vesienhoitoyhdistystä. Tavoitteena on lähteä järjestelmällisesti aktivoimaan maa- ja vesialueen omistajia kohdennetusti toteuttamaan kokonaisvaltaisen toimintamallin mukaisia toimenpiteitä alueellisen tuotannon ja ympäristönhoidon yhteensovittamiseksi kansallisten strategioiden ja EU:n maaperästrategian mukaisesti.
Hanke on luonut pohjan toiminnan edistämiselle ja kehittämiselle tulevaisuudessa. Jatkossa tulee keskittyä alueellisen kunnostustyön jatkamiseen, verkostojen rakentamiseen, yhteistoiminnan kehittämiseen sekä laadun varmistamisen suunnitteluun. Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota sosiaalisen median hyödyntämiseen viestintäkanavana maa- ja vesialueen omistajien suuntaan sekä ansaintalogiikan kehittämiseen osaksi vesienhoidon työtä. Tulevaisuudessa kunnostuksissa tullaan kiinnittämään huomiota maan pääoma-arvon kasvattamiseen kokonaisvaltaisen toimintatavan periaattein maa- ja vesialueen omistajien sitouttamiseksi mukaan valuma-aluekunnostustyöhön.
Maatalouden kuivatusrakenteet ovat ikääntyneet ja niihin on syntynyt paljon korjausvelkaa. Pintavesien ekologinen tila on paikoin heikentynyt ja hyvän tilan saavuttaminen taas vaatii vesienhoidon jatkuvaa ja monipuolista edistämistä. Vesienhoitoa ja maan kuivatusta tulee edistää nämä asiat yhteensovittaen ja järjestelmällisesti. Haasteensa tähän tuo maatalouden rakennemuutos, tilakokojen kasvaminen, vuokaraviljelyn yleistyminen, ojitusyhteisöjen aktiivisen toiminnan lakkaaminen sekä ilmastonmuutos lisääntyvine sateineen. Ojitusyhteisöjen tulisi valtakunnallisesti aktivoitua vastaamaan ojien huollon- ja kunnossapidon järjestämisestä yhdessä suunnittelijoiden kanssa myös riskialueiden ulkopuolella kokonaisvaltaisen toimintatavan periaattein.
Metsätalouden vesiensuojeluratkaisujen sijaintien mallintaminen KUNNOS-työkalulla
KUNNOS-työkalu on vapaasti ladattavia paikkatietoaineistoja hyödyntävä tietokoneohjelmisto, jota hyödynnettiin Vuolujoen valuma-alueen metsätalouden vesiensuojelurakenteiden mahdollisten paikkojen etsimiseen valuma-aluetasolla. Työkalu on suunniteltu alun perin kunnostusojitusten pohjavesi- ja pintavesivaikutusten arviointiin, ja vesiensuojeluratkaisujen mallinnusta testattiin ensimmäistä kertaa tällä hankkeella. Lisää tietoa KUNNOS-työkalusta löydät MEPO-hankkeen sivuilta .
Vuolujoen valuma-alue voidaan jakaa viiteentoista osavaluma-alueeseen. Työkalun avulla mallinnettiin potentiaaliset metsätalouden ojitusten vesiensuojelurakenteiden paikat koko Vuolujoen valuma-alueelle, ja tehtiin maastotarkastelua kohteille Otusojan ja Lakeensuon osavaluma-alueilla. Jokaiselle osavaluma-alueelle muodostettiin kytketty uomaverkosto, jolla tarkoitetaan kuivatusojien (sarkaojien) ja alueelta vettä pois kuljettavien uomien verkostoa. Kytkettyyn uomaverkostoon liittyy yksi purkupiste päävesistöön, joka Lakeensuon ja Otusojan valuma-alueille on Eteläistenjärvi. Kytketyn uomaverkoston sisällä voi olla useita mahdollisia virtausreittejä. Kytketyn uomaverkoston etu on se, että ojien jokaiseen pisteeseen on mahdollista laskea yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala (ha). Tätä tietoa tarvitaan mahdollisten vesiensuojelurakenteiden paikkojen valinnassa.
Joissakin tapauksissa maatalouden peruskuivatuksen tehostaminen (valtaojien perkaus) vaikuttaa yläpuolisen valuma-alueen metsätalouden toimenpiteiden suunnitteluun. Kytketty uomaverkosto sisältää myös maatalousalueiden läpi virtaavat valtaojat, joten maa- ja metsätalouden vesienhallinnan toimenpiteet pystytään siten linkittämään toisiinsa valuma-aluetasolla.
Vesiensuojelurakenteen yläpuolisen valuma-alueen minimipinta-alalle on annettava raja-arvo, jotta ei valita kohdetta, jonka vaikutusalue on liian pieni. Vesiensuojelurakenteen yläpuolisen valuma-alueen maksimipinta-alalle on myös annettava raja-arvo: ei valita kohdetta, jossa viipymä jää liian pieneksi. Kosteikon pinta-alan on oltava vähintään 1 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta, jotta sen vesiensuojeluvaikutus on riittävän hyvä.
Laskeutusaltaalle uoman pituuskaltevuus ei saa olla liian suuri. Putkipadon yläpuolella uoman pituuskaltevuuden on oltava pieni ja rakenteen alapuolella puolestaan riittävän suuri, jotta putkipadon läpi virtaava vesi pääsee esteettömästi eteenpäin. Pintavalutuskentille rakenteen kaltevuuden on oltava riittävän suuri pituussuunnassa ja mahdollisimman pieni kohtisuorassa virtaussuuntaa vasten. KUNNOS-malli tarvitsee lähtötietona myös eri vesiensuojelurakenteiden minimi- ja maksimipituudet.
Laskeutusallasta tai putkipatoa ei sijoiteta eroosiovaaran takia, paikkaan, jossa maalaji on savea, liejua tai hiesua. Vuolujoella maalajitieto otettiin GTK:n 1:20 000 maaperätietokannasta. (GTK Avoin lisenssi CC 4.0, joka sisältää GTK:n Maaperä 1:20 000 / 1:50 000 aineistoa, irrotettu 20.9.2022/Hakku-palvelu). Maaperätietokannan avulla saatiin myös erotettua vesiensuojelurakenteiden mahdolliset paikat erikseen kivennäis- ja turvemaille.
Kosteikkojen ja pintavalutuskenttien mahdollisia paikkoja ovat jouto- ja kitumaiden sijainnit, jotka otettiin Vuolujoelle Luonnonvarakeskuksen latauspalvelusta (©Luonnonvarakeskus, 2021 ja Monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta-aineisto 2019).
Ensimmäinen KUNNOS-työkalulla tehty tarkastelu Lakeensuon ja Otusojan alueiden kytkettyjen uomaverkostojen varsilla olevista mahdollisista laskeutusaltaiden ja putkipatojen paikoista on esitetty alla olevassa kartta-aineistossa. Kartalla on esitetty ne uomat, joiden yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on vähintään 10 ha.
Metsätalouden vesiensuojeluratkaisujen sijaintien mallintaminen KUNNOS-työkalulla Vuolujoen valuma-alueella. Tapio Oy & Waterhope Oy.
Eteläistenjärveen laskevien ojien vedenlaatu ja kuormitus, toukokuu 2022
Vedenlaadun ja kuormituksen näytteenottopisteet (OP1 = Hevossillanoja, OP2 = Umpimaan alueen oja, OP3 = Lähteenkaaren alueen oja, OP4 = Lianoja, OP5 = Otusoja, Op6 = Järventaustansuonalueen oja).
Suurimmat fosforipitoisuudet mitattiin pohjoisesta Hevossillanojassa ja Umpimaalta virtaavassa ojassa (170 ja 350 µg/l), missä myös kiintoaineen määrä ja sen myötä sameus oli suurin. Fosfori kulkeutuu suurelta osin kiintoaineeseen sitoutuneena ja niinpä Eteläistenjärvenkin kaikissa kuudessa ojanäytepisteessä kokonaisfosforin pitoisuus korreloi vahvasti kiintoaineen kanssa. Tämä on vesiensuojelun kannalta myönteinen asia, sillä kiintoaine on kohtalaisen helppoa sitoa erilaisin vesienhallintaratkaisuin. Liuenneessa muodossa esiintyvien fosfaattifosforin ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat järven pohjois- ja kaakkoispuolen kolmessa ojassa korkeammat kuin eteläpuolen kolmessa ojassa. Nitraatti- ja nitriittitypen pitoisuus oli erittäin korkea (4100 µg/l) Lähteenkaaren alueen ojassa verrattuna muihin ojiin 290-1500 µg/l).
Eniten sekä fosfori- että typpikuormitusta järveen valui kuitenkin eteläpuolelta Lianojaa pitkin sen voimakkaimman virtaaman vuoksi. Samasta syystä myös kahden muun eteläisen uoman (Otusoja ja Järventaustansuolta virtaava oja) kuormitus oli koholla verrattuna pohjoispuolen uomiin. Kannattaa muistaa, että hetkellinen virtaamatilanne voi vaihdella suuresti riippuen esimerkiksi ympäröivän valuma-alueen maankäytöstä.
Vedenväri ja kemiallinen hapenkulutus viittasivat humuskuormitukseen kaikissa muissa ojissa paitsi pohjoispuolella Umpimaan ja lounaassa Lähteenkaaren alueelta virtaavissa uomissa. Lisäksi eteläpuolen kolmessa ojassa vesi oli happamampaa (pH 5,3-5,8) ja haponsitomiskyky eli alkaliniteetti alhaisempi kuin pohjois- ja kaakkoispuolen ojissa, missä vesi oli vain lievästi hapanta (pH 6,4-6,5) ja alkaliniteetti oli hyvä.
Suolistoperäisiä enterokokkeja esiintyi eniten pohjoisen Hevossillanojassa ja Umpimaan alueelta virtaavassa ojassa. Edellä mainitussa ojassa myös E. coli -bakteerien määrä oli koholla (130 MPN/100 ml) verrattuna muihin ojiin, joissa vesi oli tältä osin puhdasta.
Maan rakenteen aistinvarainen arviointi (MARA), esimerkkejä arviointikuvista
Kuoppanäytteestä tehdään havaintoja:
- Onko rakenne kerroksellinen?
- Kuinka syvä kerros on juurille hyvä kasvuympäristö?
- Onko profiilissa juuriston kasvua selvästi haittaavia kerroksia?
- Miten rakenne vaikuttaa kasvin ravinteiden ottoon?
- Miten rakenne vaikuttaa pellon poudankestävyyteen
- Miten rakenne vaikuttaa pellon hiilensidontapotentiaaliin?
- Mihin maakerroksiin rakennetta kehittäviä toimenpiteitä tulisi kohdentaa?
Vasemmanpuoleinen kuva: Koko näytekerros rakenteeltaan hyvä, juuret pääsevät kasvamaan vapaasti ja maa murustuu helposti. Kasvi saa vettä ja ravinteita vapaasti.
Oikeanpuoleinen kuva: Vain matala pintakerros hyvärakenteista, vaikuttaa vahvasti kasvien veden ja ravinteiden ottoon. Pohjakerroksessa rakenneongelmia, mm. maatumatonta olkea ja juurien kasvua haittaavaa tiivistymää. Juuret kasvavat pääosin vain halkeamissa. Kasvin veden ja ravinteiden saannissa on haasteita, vaikuttaa kasvuun ja satotasoon.